Skopjessan siis lopultakin, rauhoittumassa ja alkujärkytyksestä selviämassä. Niinhän siinä oli käydä että jo Helsingin kentälle meinasi maailmanmatkaajan reissu tyssätä. Siis kun ensimmäistä kertaa matkustin e-lipulla eikä ollut matkalaukkuja, niin ei järki pitänyt sen vertaa, että silloinkin pitää tehdä lahtöselvitys. Onneksi portilla tyttö hoiti asian kuntoon, oli kuulemma koneessa sen verran ylimääräistä ruokaa. Budapestissa siis oli kahden ja puolen tunnin odotus ja tänne Skopjeen tultiin 14.30. Lämmintä piisaa, päivallä oli n. 18 astetta. Mutta ensimmäinen järkytys oli taksimatka keskustaan. Kun busseja ei kentältä kulje, piti suostua 25 euron kyytiin. Tosin sai siinä sitten kyytiä koko rahan edestä. Ruuhkia vähän nähneenä sanoisin, että täällä oli ruuhka. Taksikuskin hikoili ja siunaili. Puolen tunnin ajelun jälkeen se ehdotti että jätetään auto vähäksi aikaa jalkakäytävälle ja käydään kahvilla, että pahin ruuhka hellittää. Niinpä sitten espressot juotiin, mutta samanlainen meno jatkui kyllä koko matkan. Tyyli on sellainen että siitä mennään, missä on tilaa - eli jalkakaytäviä ja nurmikoita pitkin oiotaan. Tämä kuski oli muuten albaani ja kun kuuli että olin Suomesta, lupasi ajattaa päivän Kosovossa 70 eurolla. Aluksi kun luuli jenkiksi, oli hinta 80. Eihän minulla kyllä sellaisia rahoja ole, bussilla siis huomenna menen. Muuten mentiin semmoisia takapihoja pitkin, että välillä jo tuli mieleen, millainen rosvo ratissa lienee. Mutta rehellinen oli, kuten kuulemma täkäläiset yleensäkin.
Siis kahden ja puolen tunnin ajelun jälkeen tänne majapaikkaan lopulta löydettin. Tämä on tällainen kotimajoitus & hostelli, kovin on hiljainen. Yhden hengen huone on 25 e aamiaisella, ei paha hinta. Mutta ei se huonekaan kellarikerroksessa kummoinen ole, ensiksi tuli mieleen että viileä. Ilta alkoi jo pimentyä, joten kävin kioskista yöksi sipsipussin, suklaapatukoita ja jaffapullon. Tekivät yht. 135 dinaaria eli hiuka yli 2 euroa. Keittiö ja tämä olohuone on siistejä, kahvia saa keitellä ja ruokaakin laitella. Ja tämä tietokone on tietysti tärkein.
Nyt alkaa siis olo jo olla aika rauhallinen, mutta kyllähän täältä jo Suomeen joutaisi. En muistanut, millasia rotiskoja talot ja tiet täällä entisessä itäblokissa on. Naiset on pitkiä, tummia ja sutjakoita kuin pajunvitsat. Enimmäkseen.
Tässä ensimmäisen illan kuvia.
Taksikuski Nasi.
Art-Hostel ulkoa
Art-Hostellin huone
Art-Hostellin oleskelutila
Huomenna siis on aamiainen seitsemältä ja sitten kävelen bussiasemalle, josta Kosovoon.
Klo 20.35 suomen aikaa vielä...
No nyt täällä alkaa viihtymään. Respan kaveri lähti hakemaan naapurihostellista Skopjen karttaa, vaikka en kerinnyt pyytääkään. Sanoi että täällä pitää olla kuin kotonaan. Täällä olohuoneessa on muuten biljaripöytäkin, muttei pelaajia. Niin ja ruuhkien syykin alkoi selvitä. Kaupungissa on kuulemma parhaillaan kaikenlaisia lakkoja, mutta ei mitään vakavaa. Koululaiset on iloissaan kun savat vapaapäiviä. Kyyrilliset kirjaimet on kyllä vahan hankalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti