Kello on kohta viisi ja viimeinen varsinainen lomapäivä lopuillaan. Aamulla heräilin jo puoli kuudelta. Yöt olen nukkunut kuin tukki. Isäntä kutsui seitsemältä aamukahville ja juteltiin siinä kaikenlaista. Hän on jokin laadunvalvoja paikallisessa voimayhtiössä, tämä majoitushomma siis sivubisnes vain. Kun aloin suunnitella päivää, han suositteli käyntiä vielä yhdessä kirkossa, suurimmassa kaikista. Aamupäivallä vaimo taas ehdotti 11.30 Albanian rajalle lähtevää bussia, siellä on jokin luostari. Innostuin jo että käyn passiin vielä Albanian leiman, mutta sitten laiskuus voitti. Huomenna saa istua busseissa ja koneissa ihan tarpeeksi. Kameran kanssa siis lähdin kiertelemään ja kahdeksalta join toiset aamukahvit (se turkkilainen on melkein kuin suomalaista) leivän ja juuston kera. Korjauksena eiliseen tekstiin, että kyllähän täällä aamulla roskia kaduilla näkyy, mutta hyvin vähän. Seitsemältä lähtee liikkeelle puhtaanapitolaitoksen luutaukot ja kauppiaat siivoaa ovensa edustat itse.
Yhdeltätoista söin pitsan pitseriassa, maksoi 200 denaaria eli kolmisen euroa juomineen. Kun aamupäivallä istuskelin rannan lähellä puiston penkillä, ihmettelin mistä kuuluu sellaista rauhallista laulua, ei iskelmääkään ihan. Takana olikin pieni alttari, jossa ihmiset käy aamulla töihin mennessään rukoilemassa ja viemässä kynttilän ikonin eteen. Siellä oli myös kaiuttimet siis. Muutenkin tämä uskonnollisuus on semmoista pienimuotoista mutta jokapäiväistä. Kun nuori mies kävelee pyhimyksen patsaan ohi, hän voi tehdä ohimennen ristinmerkin. Ja aamulla näin kun yksi nainen pudotti puhelimensa katuun; kun se ei särkynytkään hän ihan luontevasti teki siinä ristin käsillään. Ja sunnuntaiaamuna näin kun pakettiauton kuski tuli kirkosta ja siunasi itsensä, sitten lähti pullanajoon. Tänään iltapäivällä taas kuulin ensi kertaa mullahin kutsua tuosta läheisesta minareetista.
En ole paljon perehtynyt makedoonien alkuperään, mutta luulen että he ovat hyvin läheistä sukua bulgaareille, slaavimakedoneiksi heitä myös kutsutaan. Albaanit täällä ovat vähemmistonä ja v. 2001 näillä kahdella ryhmällä olikin ollut jokin aseellinen kahnaus. Kielikin on kai lähellä bulgariaa. Tämä Ohrid on 60.000 asukkaan lomakaupunki, mutta suurin osa turisteista tulee pääkaupungista Skopjesta sekä Bulgariasta, Serbiasta ja Montenegrosta. Länsimaisia turisteja täällä on vähän.
Ja nyt on sitten kuvattu Makedonian laivastokin. Kun kävelin päivällä vähän kauemmas uimarannan suuntaan, tuli vastaan vartioitu ja aidattu alue sekä yhdessä kanavassa ikivanha partiovene, jossa liehui Makedonian lippu. Silloin muistin jostain lukeneeni, että Makedonian laivastoon kuuluu tasan yksi alus. Ja se on sijoitettu juuri tänne Ohrid-järvelle. Sveitsillä on kai vielä pienempi laivasto, ei siis yhtään alusta.
Se lepakkomies näkyi tarjoilevan pontikkaansa nyt toisille turisteille, en viitsinyt lähteä veneretkelle. Järvestä vielä sen verran että sen vesi on siis todella kirkasta ja se kuulemma vaihtuu hyvin usein. Siis vuoristopurot sinne uutta vettä tuovat koko ajan. Iltapäivällä alkaa tuulla järveltä ja se pitää ilman raikkaana. Siis suoraan sanottuna en muista missään hengittäneeni näin raikasta ilmaa.
Kavelin siellä isännän ehdottamalla kirkolla, mutta se oli suljettu. Pihassa tekivät jotain arkeologista kaivausta. Myös itse linnoitus oli lukittu. Siellä linnan takana oli muuten hieno mäntykangas joka laski järvelle. Heti tuli mieleen, että tuohon pitäisi perustaa keuhkotautiparantola. Eikös silläkin alalla ole tulevaisuuden näkymiä?
Musiikki joka täällä kahviloissa soi on hyvin harvoin amerikkalaista iskelmää. Paikalliset balkanin rytmit ovat vielä voimissaan. Ja kellojen hinnoista otin torilla sen verran selvää, etta eipä kannata minun täällä niitä Kiinasta maahantuotuja kaupitella. Kolmesta kolmeen ja puoleen euroon on hienon kopiokellon hinta.
Huomenna aamulla siis lähden linja-autolla Skopjeen ja sieltä taksilla kentälle ja sieltä koneella Budapestiin ja sieltä kolmen tunnin odottelun jälkeen toisella koneella Helsinkiin. Suomessa pitäisi oltaman 22.40. Laitan tähän loppuun siis vielä tämän päivän kuvat. Klikkaa kuvaa, niin näet sen aina taysikokoisena.
Majapaikan huone. Tuo lisäpeitto ei ole lampaannahka vaan karvalankamatto.
Aamuinen näkymä huoneen ikunasta puoli seitsemältä.
Tama terassi oli myös käytössä, mutta vähälle istumiselle jäi.
Huone toiseen suuntaan nähtynä. TV-ohjelmista ei tajunnut mitään.
Tyttö aamulla töihin menossa.
Satama aamuseitsemältä.
Ihmiset aamureissuillaan.
Kävelykatu on näin puhdas puoli kahdeksalta aamulla.
Majapaikkani toisesta suunnasta nähtynä.
Näkymä kukkulalta torialueelle.
Pyhän Dimitrin kirkko
Pyhän Dimitrin kirkon toinen puoli.
Vielä näkymä linnoituksen suuntaan.
Vielä yksi kirkko, en muista mikä. Näiden kanssa alkoi seota.
Plaosnik, Pyhän Klementinuksen ja Pantelemonin kirkko.
Näkymä kukkulalta lahdelle. Tuo harmaa ei ole saastetta vaan auringon utua.
Ohridin linna. Portit oli lukossa.
Rukousalttari keskellä vilskettä, järven rannan lähellä.
Joutsenia täällä on luonnossa ja postimerkeissä.
Vielä näkymä lahden yli niemen kärkeen.
Maailmanmatkaaja todistamassa olemassaoloaan.
Lintujen syöttäminen on täällä suosittu harrastus.
Näin kirkasta vesi on ihan keskustassa. Uijille on portaita järveen.
Rantabulevardin rauhaa maanantaipäivänä.
Ohridin vanha kaupunki uimarannalta nähtynä.
Makedonian tasavallan laivasto valmiina taisteluun.
Ohridin tori 1
Ohridin tori 2
Ohridin tori 3
Ohridin tori 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti