Lähdin kävelylle aamukahdeksan paikkeilla ja kadut oli aika tyhjiä. Mutta vaikka oli sunnuntaiaamu, missään ei näkynyt lasinsiruja tai edes tyhjiä tupakka-askeja. Melkein avojaloin olisi voinut kadulle lähteä. Koirathan täällä tosin juoksevatkin avojaloin, mutta mitään kulkukoiria ei ne silti vaikuta olevan. Puoliltapäivin alkoi kadut täyttyä, mutta kellään ei tuntunut olevan kiire minnekään. Perheineen ihmiset aika paljon oli liikkeellä.
Vanha kaupunki on rakennettu kukkulan rinteelle ja se ON melkoinen labyrintti. Kujat ovat tosi kapeita mutta siellä vain autot kiipeilevät ihmisten seassa, hirvittää kyllä ajatella miten ne talvikelillä liikkuvat. Talojen seassa on pieniä kirkkoja jostain 1300-luvulta kai. Kameran kanssa siis kiertelin ja aika paljon aikaa meni tuossa järven rantamilla. Kuvat kertokoot puolestaan, miksi.
Puolilta päivin söin munakkaan Cosa Nostra nimisessa siistissä pizzeriassa. Oli aika iso kinkkusienimunakas ja sen kanssa viheriäisiä sekä juuri paistettu rieska ja juustoa. Juomaksi otin pullon vettä. Hinta oli 180 dinaaria eli kolme euroa. Kahvina olen oppinut juomaan turkkilaisen kahvin nimellä tarjoiltua kofeiinia. Kuppi + kivennäisvesi maksaa 30 - 50 dinaaria eli vajaan euron. Päivän ruokiin ja juomiin ei siis saa kulumaan juuri kymmentä euroa enempää.
Pari tuntia sitten tapasin laiturin luona mielenkiintoisen miekkosen. Oli semmoinen jo vanhempi mies kapteeninhattu päässä ja kun kuuli että olin Suomesta alkoi tulla juttua suomeksi. Hän käyttää turisteja aika erikoisilla veneretkillä. Näytti kuvia, joissa piteli lepakkoa käsissään ja paistoi jotain lihaa asiakkaidensa kanssa luolassa. Silloin välähti. Tästä ukosta oli nimittain jokin aika sitten ohjelma Suomen tv:ssä. Hän meni kuvausryhmän kanssa veneellään johonkin luolaan ja tosiaan poimi sieltä paljain kasin nukkuvia lepakkoja. Se vene on aika vaatimaton eikä hän halunnut kuvaansa nettiin, mutta mielenkiintoista tarjottavaa hänella oli. Ukko kävi nimittäin veneestään paikallisista rypäleistä tehtya pontikkaa (osasi suomeksi sanoakin pontikka) ja tarjosi. Maistoin siis korkillisen ja ihan kyllä oli kuin viskiä. Jutusta ei tahtonut millään tulla loppua ja huomenna lupasi viedä venereissulle jos haluan. Kun sanoin että ei minulla kyllä ole paljon rahaa, niin viittasi kintaalla että se kylla järjestyy silti. Muuten ei suomen kieltä ole koko reissulla kuulunut sanaakaan, ja ei kyllä englantia tai saksaakaan. Siis hyvä aika tämä on vuodesta matkustaa. Kalustetun huoneen saisi kuulemma vuokrattua kuukaudeksi ehkä 200 eurolla ja kun hinnat on muuten n. kolmannes suomen tasosta niin pitää kylla kesällä harkita vakavasti. Voihan niitä alkometrejä ja avaimenperiä myydä netin kautta yhtä hyvin täältäkin. Tai sitten laitan tuohon kävelykadun laitaan kioskin, jossa on kaupan kiinalaisia sytkäreitä ja puhelimen kuoria. Tosin heinä- ja elokuu on turistiaikaa ja aika kuumaa.
Mutta nyt ilta ehtii ja menen vielä haukkaamaan jotakin. Laitan tähän loppuun kuvia aika pienikokoisina ettei sivu kasva liian suureksi. Mutta niita klikkaamalla näkee siis aina taysikokoisen kuvan.
Ja huomenna lisää.
Majapaikka eli Antonio Homestay, Argir Marincev 26.
Uskontojen rinnakkaiseloa, joka ei kyllä aina ole ihan rauhallista ollut.
Pyhän Bogoridcan kirkko, josta on majapaikkaani vajaat 100 metriä. Hiljaiset on kellot.
Kävelykadun alku sunnuntaiaamuna. Tästä on majapaikkaan 200 m.
Hostellini on joku tuolla kahden teräväkärkisen seetrin paikkeilla näkyvä katto.
Näkymä edelliseltä aukiolta uudemman kaupungin suuntaan.
Uudemman kaupungin katuja. Siis tavallisempaa kaupunkia täällä.
NäkymäOhrid-järvelle sunnuntaiaamuna.
Ohrid-järven laivasto. Tässä ei kyllä näy sitä lepakkomiehen venettä.
Sunnuntaiaamu edelleen satamassa. Hiljaista vielä on.
Vanha kaupunki satamasta katsottuna. Täällä niitä kujia riittää.
Puoliltapäivin terassit alkaa jo täyttyä. Lämmintä on ehkä 15 astetta.
Tästä on hyvä aloittaa kujanjuoksu. Eväita ei tarvita, joka talossa on jokin kuppila.
Järven vesi on todella kirkasta ja puhdasta. Eikä rannoilla näy lasinsiruja.
Asukkaiden veneet on rannassa ja autot jossain siellä kujilla.
Perheille löytyy rauhallisia poukamia ihan sataman tuntumasta.
Rinteiltä löytyy välillä kaikenlaisia muurinpätkia.
Pizzeria Cosa Nostra, jossa nautin ensimmäisen virallisen aterian.
Joutsenia ja jotain mustia sorsia riittää ruokittaviksi.
Postikorttimaisema maaliskuisesta Ohridista.
Vielä vanhaa kaupunkia satamasta nähtynä.
Pilvien paikkeilla on valkeahuippuisiakin vuoria.
Rantabulevardilla saa ihastella palmuja.
Rantabulevardi toisesta suunnasta nähtynä.
Joku apostoli opettaa ihmisille jotain sormi ojossa.
Iltapäivän vilskettä kävelykadun päässä.
Parkkipaikat on näillä kaduilla vähissä.
Pienenpuoleinen amfiteatteri. Taustalla erottuu Ohridin linna.
Kaupungin kattoja kukkulalta katseltuna.
Lisää kaupungin kattoja kukkulalta katseltuna.
Taustalla Ohridin linna.
Ehkä Pyhän Vracin kirkko?
Taas yksi kuja siellä jossain.
Kavelykadulla on luksuspuotejakin.
Lapset saa vuokrata puistossa oikeita pikkumönkijöitä.
Pyhän Sofian kirkko.
Pyhän Nikolauksen kirkko joka on näköjään muutettu asunnoksi.
Dinaarisen rodun naispuolisia edustajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti